Olen asunut Barcelonassa paluumuuttajana jo hiukan yli kuukauden ajan. Aika on kulunut todella nopeasti ja oon tarkastellut kaupunkia ihan uusin silmin, mutta toisaalta samaan aikaan musta tuntuu siltä kuin en olisi täältä koskaan ollutkaan poissa. Tähän fiilikseen vaikuttaa suuresti se, että asun tällä hetkellä samalla kadulla, jossa asuin myös vaihtovuoteni aikana. Kaikki tuntuu niin pirun kotoisalta taas.
Koska ensimmäinen kuukausi on täällä mennyt lähinnä lomaillessa, mulla on ollut ruhtinaalisesti aikaa juoda halpaa kaljaa ja kelailla asioita. Erityisesti mielessäni ovat pyörineet paluumuuton hyvät ja huonot puolet. Hyviä puolia on toki paljon enemmän kuin huonoja, mutta rehellisyyden nimissä on todettava ettei muutto tänne ollut mikään paluumuutto maanpäälliseen paratiisin. Suhtaudun Barcelonaan nykyään aiempaa realistisemmin enkä enää ihannoi täällä elämistä yhtään sen enmpää tai vähempää kuin elämistä missään muuallakaan. Paluumuutto Barcelonaan on opettanut minulle sen, että...
1) koti on siellä missä itsestä tuntuu hyvältä olla. Tällä hetkellä Barcelona tuntuu hyvältä paikalta elää, mutta en halua vielä arvioida sitä, millaisella mielellä suhtaudun täällä asumiseen vuoden päästä. Jos Barcelona ei tulevaisuudessa tarjoa minulle mahdollisuuksia elää omannäköistä elämääni ja toteuttaa tavoitteitani, olen valmis nostamaan kytkintä ja suuntaamaan itselleni mieluisampiin paikkoihin.
2) kolututtautuminen ja henkisen pääoman kerryttäminen ovat investoinneista parhaimmat. Olen hyvin kiitollinen siitä, että jaksoin opiskella Suomessa sen sijaan, että olisin levottomina nuoruusvuosinani lähtenyt ulkomaille hanttihommiin. Monelle ihmiselle elämä ulkomailla on päämäärätöntä seilaamista maasta ja työpaikasta toiseen ja vaikka sellainen elämä sopii joillekin, olen itse sitä mieltä, että nuoruusvuosia ei ole pakko elää tuli persuksen alla. Vaikka matkustelu avartaa maailmankuvaa, henkistä pääomaa voi kerryttää toisillakin tavoilla. Minun taustallani ei eksoottisia tarinoita kerrota muille ihmisille, mutta toisaalta ei mulla ole mitään tarvetta reissaamalla buustat egoani.
3) nautin monikulttuurisessa ympäristössä asumisesta. Olen ensimmäisen kuukauden ajan hengannut todella monikulttuurisessa seurassa, koska en edelleenkään tule kovin hyvin toimeen katalaanien kanssa. Nykyinen tuttavapiirini koostuu ihmisistä ympäri maailmaa: espanjalaisistista, malesialaisesta, trinidadlaisesta, romanialaisesta, amerikkalaisista, brasilialaisesta, argentinalaisista japanilaisesta, kanadalaisesta ja kirgisialaisesta. Siinä missä vaihtovuoden aikana elin hyvin sisäänpäin lämpenevässä ja näin jälkikäteen nähtynä melko ksenofobisessa ympäristössä, nyt tilanteeni on aivan toinen; ystäväpiirini on avoin, hyväksyvä ja pluralistinen. Saan energiaa tästä ympäristöstä.
4) Tinderöinti ei toimi Barcelonassa. Liityin kaverin kehotuksesta Tinderiin. Parin viikon tinderöinnin jälkeen on kuitenkin todettava, että en saa mitään kiksejä viestittelystä ruudun välityksellä. Suurin osa täkäläisistä Tinder-käyttäjistä on pari päivää kaupungissa oleilevia ulkomaalaisia, kiipeileviä ja purjehtivia katalaaneja tai selkeästi iästään/siviilisäädystään/ammatistaan/kansallisuudestaan valehtelevia tyyppejä. Match-palkkini on hautausmaa hasardisti alkaneille ja loppuneille keskusteluille.
5) Barcelonastä löytyy kaikkea sitä, mitä tarvitsen; kaaosta, kapinaa ja hyvää energiaa. Aamen ruuhkametrojen erikoisille kanssamatkustajille, Ravalin kaduilla leikkiville kiinalaislapsille, Gràcian nuorille anarkisteille ja positiivista energiaa itsestään lähettäville tyypeille, jotka ovat viime viikkoina alati inspiroineet minua.
No comments:
Post a Comment