Maathai, Wangari - The Challenge for Africa
Wangari Maathai on Nobel-palkittu poliittinen vaikuttaja, jonka yhtenä tärkeimmistä saavutuksista voidaan pitää Green Belt Movement -järjestön perustamista. The Challenge of Africa -kirjassa nousee esiin Maanthain tausta ympäristöaktivistina sekä demokratian puolestapuhujana. Hänen mukaansa Arikan suurimmat huolenaiheet ovat ihmisten ympäristölle aiheuttamat ongelmat sekä politiikan huipulle kivunneet vastuuntunnottomat johtajat. Maathai ei kaunistele Afrikan nykytilannetta, vaan osoittaa syyttävän sormensa afrikkalaista poliittista eliittiä kohtaan. Tykkäsin tästä kirjasta todella paljon, koska se ei tarkastele Afrikkaa länsimaisen kehitysavun näkökulmasta, vaan se on aito ja rehellinen puheenvuoro Afrikasta sellaisena kuin sen afrikkalaiset yhteiskunta-aktivistit tuntevat. Maathai on erinomainen argumentoija, mutta voi olla, että tämä kirja on vaikeaselkoista luettavaa ellei tiedä mitään Afrikan politiikasta etukäteen.
McCabe, Patrick - Breakfast on Pluto
Patrick McCabe on irlantilainen kirjailija, jonka omaelämänkerralliseen teokseen Breakfast on Pluto perustuu samanniminen elokuva. Koska itselleni kyseinen elokuva on kaikkien aikojen suosikkini, halusin myös lukea kirjan, johon suosikkielokuvani perustuu. Tiesin jo ennen McCaben kirjan lukemista, että Neil Jordanin ohjaama elokuva on siistitty tulkinta alkuperäisestä tarinasta. Varsinainen yllätys olikin se, kuinka vähän elokuvan juoni ja kirjan tarina vastasivat toisiaan. McCaben kirja on autenttisempi kosketus IRA:n miehittämään Irlantiin ja transvestiitin elämään kuin elokuva, mutta kirja etenee poukkoilevasti enkä voi olla miettimättä, että tällä kertaa elokuva oli minulle kirjaa suurempi elämys. Elokuvassa minua eniten viehätti päähahmon viattomuus ja itsevarmuus, jotka molemmat puuttuivat kirjasta. Haluan kuitenkin ehdottomasti lukea lisää McCabea, koska hänen kirjoitustyylinsä on minun makuuni sopivan hauska ja ilkikurinen.
Coetzee, J.M - Häpeäpaalu
Ogawa, Yoko - Revenge
Asetin täksi kesäksi itselleni haasteeksi lukea enemmän ei-länsimaista kirjallisuutta. Aloitin afrikkalaisesta kirjallisuudesta alkukesästä ja päädyin japanilaiseen kirjallisuuteen loppukesästä. Halusin lukea japanilaista kirjallisuutta monipuolisemmin kuin aiemmin, jolloin olin pääasiassa lukenut vain Murakamia. Japanilaisen Yoko Ogawan kirja Revenge on ehdottomasti kesällä lukemieni kirjojen top kolmosessa. Revenge on kiehtovan hyytävä romaani, joka koostuu useasta toisiinsa nivoutuvasta yhden luvun mittaisesta tarinasta. Ensimmäinen luku alkaa lähes henkäyksenomaisella keveydellä, mutta tarinan edetessä sen tunnelma muuttuu yhä synkemmäksi. Revenge on surrealistinen kirja, jota on vaikea asettaa yhden kategorian sisään. Lukukokemuksena se on vertaansa vailla.
Wangari Maathai on Nobel-palkittu poliittinen vaikuttaja, jonka yhtenä tärkeimmistä saavutuksista voidaan pitää Green Belt Movement -järjestön perustamista. The Challenge of Africa -kirjassa nousee esiin Maanthain tausta ympäristöaktivistina sekä demokratian puolestapuhujana. Hänen mukaansa Arikan suurimmat huolenaiheet ovat ihmisten ympäristölle aiheuttamat ongelmat sekä politiikan huipulle kivunneet vastuuntunnottomat johtajat. Maathai ei kaunistele Afrikan nykytilannetta, vaan osoittaa syyttävän sormensa afrikkalaista poliittista eliittiä kohtaan. Tykkäsin tästä kirjasta todella paljon, koska se ei tarkastele Afrikkaa länsimaisen kehitysavun näkökulmasta, vaan se on aito ja rehellinen puheenvuoro Afrikasta sellaisena kuin sen afrikkalaiset yhteiskunta-aktivistit tuntevat. Maathai on erinomainen argumentoija, mutta voi olla, että tämä kirja on vaikeaselkoista luettavaa ellei tiedä mitään Afrikan politiikasta etukäteen.
McCabe, Patrick - Breakfast on Pluto
Patrick McCabe on irlantilainen kirjailija, jonka omaelämänkerralliseen teokseen Breakfast on Pluto perustuu samanniminen elokuva. Koska itselleni kyseinen elokuva on kaikkien aikojen suosikkini, halusin myös lukea kirjan, johon suosikkielokuvani perustuu. Tiesin jo ennen McCaben kirjan lukemista, että Neil Jordanin ohjaama elokuva on siistitty tulkinta alkuperäisestä tarinasta. Varsinainen yllätys olikin se, kuinka vähän elokuvan juoni ja kirjan tarina vastasivat toisiaan. McCaben kirja on autenttisempi kosketus IRA:n miehittämään Irlantiin ja transvestiitin elämään kuin elokuva, mutta kirja etenee poukkoilevasti enkä voi olla miettimättä, että tällä kertaa elokuva oli minulle kirjaa suurempi elämys. Elokuvassa minua eniten viehätti päähahmon viattomuus ja itsevarmuus, jotka molemmat puuttuivat kirjasta. Haluan kuitenkin ehdottomasti lukea lisää McCabea, koska hänen kirjoitustyylinsä on minun makuuni sopivan hauska ja ilkikurinen.
Coetzee, J.M - Häpeäpaalu
Aiemmin jo kerroin haluavani lukea lisää Coetzeea, koska pidin hyvin paljon hänen omaelämänkerrallisesta Kesästä, jonka luin aiemmin tänä kesänä. Lähikirjastosta löytyi Coetzeen palkittu teos Häpeäpaalu, jonka päädyin lukemaan kahdessa iltapäivässä. Häpeäpaalu kertoo tahritun valkoisen miehen matkasta Etelä-Afrikan mustalle maaseudulle, tyttärensä nykyiselle kotiseudulle, jossa ihmiset eivät ole vielä irtautuneet rotuerottelun muistosta. Kirja on rankkaa luettavaa, koska Coetzee ei armahda lukijaa esittämillään moraalisilla kysymyksillään. Milloin menneisyyden ei enää pitäisi antaa hallita meitä ja tulevaisuuttamme? Kuka maksaa suurimman hinnan omasta häpeästään? Sen sijaan, että kirjan henkilöt ratkaisisivat nämä kysymykset lukijan puolesta, Coetzee antaa päätäntävallan lukijalle. Jos tänä kesänä sinulla on aikaa vielä yhdelle kirjalle, lue Häpeäpaalu.
Ogawa, Yoko - Revenge
Asetin täksi kesäksi itselleni haasteeksi lukea enemmän ei-länsimaista kirjallisuutta. Aloitin afrikkalaisesta kirjallisuudesta alkukesästä ja päädyin japanilaiseen kirjallisuuteen loppukesästä. Halusin lukea japanilaista kirjallisuutta monipuolisemmin kuin aiemmin, jolloin olin pääasiassa lukenut vain Murakamia. Japanilaisen Yoko Ogawan kirja Revenge on ehdottomasti kesällä lukemieni kirjojen top kolmosessa. Revenge on kiehtovan hyytävä romaani, joka koostuu useasta toisiinsa nivoutuvasta yhden luvun mittaisesta tarinasta. Ensimmäinen luku alkaa lähes henkäyksenomaisella keveydellä, mutta tarinan edetessä sen tunnelma muuttuu yhä synkemmäksi. Revenge on surrealistinen kirja, jota on vaikea asettaa yhden kategorian sisään. Lukukokemuksena se on vertaansa vailla.
Sen, Amartya - Identiteetti ja väkivalta
Amartya Sen on ensisijaisesti tunnettu nykytalouden tutkijana, taloustieteen Nobelistina sekä maailman kuuluisimpien yliopistojen menestyneenä professorina. Olin jonkin verran tutustunut Senin tuotantoon jo ennen tämän kirjan lukemista, mutta on myönnettävä, että en pitänyt tästä niin paljon kuin muista hänen kirjoistaan. Lukiessani minusta tuntui siltä, etten ollut lukemassa hyvin argumentoitua ja syvällistä yhteiskunnallista analyysia sisältävää teosta, joka olisi sujuvassa vuoropuhelussa muiden samaa aihepiiriä tutkivien kirjojen kanssa, vaan olin lukemassa yhden miehen henkilökohtaisesta kokemuksesta syntynyttä pintapuolista kannanottoa identiteetin vaaroista ja varjopuolista. Sen korostaa intersektionaalisuutta, ihmisten mahdollisuutta tunnistaa, toteuttaa ja järjestää omia identiteettejään. Vaikka tällainen näkökulma on mielestäni erittäin tarpeellinen osa identieettikeskustelua, Senin teos on kuitenkin varsin heikko tuotos intersektionalisuudesta.
No comments:
Post a Comment