La Mercè 2016 - ukkosmyrskyjä ja kapinaräppiä

Juhlat on juhlittu. Tämän vuoden La Mercèstä jäi taas kerran monia hyviä sekä vähemmän hyviä muistoja. Ennen kuin palaan muistelemaan tämän vuoden tapahtumia, on meistin kuitenkin pakko sanoa pari sanaa kyseisestä tapahtumasta yleensä. La Mercè ei nimittäin ole millään tavalla suosikkijuhlani Kataloniassa, vaikka monelle muulle kyseinen häppening on juhlavuoden kohokohta. Ensinnäkin, Barcelona on aivan liian iso kaupunki kompaktien kaupunkijuhlien viettämiseen ja juhlapaikasta toiseen siirtyminen ruuhkaisissa metroissa onkin yhtä tuskaa. Toiseksi, mun mielestäni Barcelonasta vaan yksinkertaisesti puuttuu sellainen rennon letkeä bilemeininki, johon aikoinani Tarragonassa asuessani totuin ja jota sittemmin Barcelonassa asuessani olen jäänyt kaipaamaan. Täällä kaikki on isompaa ja näyttävämpää, mutta yleinen tunnelma on paljon sieluttomampi kuin pikkukaupungeissa. Vaikka mulla on vaikeuksia myöntää tätä, mutta toisinaan mä kaipaan ihan tosissani Tarragonaa. 

Tämän vuoden La Mercè oltiin typistetty nelipäiväiseksi spektaakkeliksi. Torstaina käytiin kaveriporukalla katsomassa Cap Grossojen esittely Placa Sant Jaumella, käytiin pikaisesti kaljottelemassa mukavassa tapas-baarissa ja siirryttiin lopulta Ciutadelan puistoon katsomaan millainen meno siellä oli. Ja olihan hiljaista! Taidettiin kaikki odottaa illalta vähän liikoja, koska lähdettiin kotiin aika varhaisessa vaiheessa. Perjantaina oli tarkoitus mennä espanjalaisen Love of Lesbianin keikalle puolitutun katalaanijätkän ja hänen kavereidensa kanssa, mutta perkeleenmoinen myrsky ja oma kyvyttömyyteni olla ajoissa tapaamisissa johti siihen, että kuumien treffien sijaan istuin yksin litimärissä vaatteissa keskustan Starbucksissa. Saa nähdä tuleeko uusia deittejä tuon jätkän kanssa enää uudestaan, vaikka sovittiinkin siitä, että seuraavalla kerralla mä tarjoon kaljat anteeksipyynnöksi. 

Lauantaina kävin pikaisesti katsomassa Castellerseja ja sunnuntaina näin upean Saul Williamsin livekeikan Estrella Dammin vanhalla tehtaalla Eixamplessa (keikkakansa oli iältään muuten noin 6-96 vuotiatita, tällaistahan näkee sitten vain Kataloniassa...). Lauantaina kävin myös parilla keikalla, mutta ne jätti meitsin vähän kylmiksi toisin kuin Saul Williams, joka veti puolet setistänsä yleisön seassa räpäten. Näin jälkeenpäin ajatellen ei olisi pitänyt olla niin laiska, että jätin Manu Chaon keikan Forumilla väliin. Sunnuntaina perkeleenmoinen myrsky alkoi taas, ja juuri Correfocin aikaan. Seurasin Correfocia vähän aikaa, mutta sateessa ja kylmässä viimassa ei oikein napannut jatkaa juhlimista yöhön. Mulle Correfoc on aina ja ikuisesti helteisten kesäöiden juttu - vain niissä on oikeanlainen taianomainen tunnelma. 

Ensi vuonna uudestaan, mutta La Mercèn sijaan Santa Teclassa.